31. tammikuuta 2015

Meren antimia

En tykkää kalan mausta. Kalapuikoissa tosin ei juurikaan kalaa taida olla, joten niitä kykenen syömään. Myös perunasta olen saanut tarpeekseni, enkä juurikaan sitä käytä ruuanlaitossa muuten kun pakasteina. Tänään tongin vain pakastinta, koska ruuanlaitto ei nappaa ikinä.
Muutama rupuinen ristikkoperuna löytyi vielä pussin pohjalta, niiden seuraksi kalapuikkoja ja lasillinen Marlin multivitamiinimehua johon en kyllästy koskaan. Salaatiksi puolikas paprika, joka hylättynä kieri lähes yksin vihanneslokerossa.

Huomatkaa kalanmuotoinen lautanen.

30. tammikuuta 2015

Ei nappaa

Koko päivä on mennyt muita asioita vääntäessä niin kokkauksen laadussa näkyy kiinnostuksen määrä. Wokki syötiin vihdoin loppuun ja pihvit ovat palanneet, sillä en muuta lihaisaa keksinyt kaupasta tuoda mukanani. Kukkakaali piti raastaa syömäkuntoon myös, sillä se olisi pian mennyt huonoksi.

En aio syödä koko rasiallista kukkakaalia. Toivottavasti.

Tänään ei irtoa kummemmin tekstiä koska väsymys talloo selkärankaa luttuun erittäin tehokkaasti. Taidan täten poistua takavasemmalle Netflixin pariin. Olisipa jo kesä.

Hetken päästä:
  • Kukkakaali taitaa olla jo vanhaa.
  • Mullahan on pussillinen irtokarkkeja! Jes!

Päivän saantisuositus karsinogeenejä

Rotan esimerkistä innostuneena ruokana tänään könttinen hedelmä-marja-smoothie(n tapainen) ja myöhemmin lisäksi palaneita pihvejä.

Tämä oli oikein hyvää.

Nämä taas eivät niinkään.

28. tammikuuta 2015

Mitä varten edes omistan keittokirjan?

Koska en ikinä elämässäni panosta mihinkään, en tähän blogiinkaan ja kuvat nappaan tuhruisella kännykkäkameralla.

Sunnuntaina illalla tein kattilallisen möyhyä jota söin paljon opiskeluaikoina. Tämä ihanuus pitää sisällään siis riisiä ja paketillisen kuollutta eläintä, joko siipi- tai lihakarjaa. Mausteita saa laittaa mielensä mukaan. Itse käytän lähinnä suolaa. Lisukkeena miniluumutomaatteja ja sidukka. Aiemmin päivällä söin ranskalaiset mutten muistanut kuvata.

Täytyy myöntää että kuivaa oli.
Pulloa avatessa kävi onnettomuus. Kynsilakatkin raapiutuivat pois.

Maanantai lähti kivasti käyntiin kahvilla ja vedellä ja päivän ruoaksi samaa riisilihahöttöä kun sunnuntaina sekä minirahka. Illalla söin leipää.

Tilkkanen kahvia maidossani. En osaa annostella tähän kuppiin kahvia ja maitoa oikein, mutta ihana kissamuki on ihana.
Heikot on eväät.

Tiistaina heräsin myöhään, mutta ehdin silti vetää aamupalan ennen pentupiirituurauskeikkaani joka oli klo 14:45.

Kahvia ja vitamiinejä. Takana eväät pentupiiriin. Lapset voivat olla henkisesti raskaita.
Piirin jälkeen vedin vielä viimeisen annoksen möyhyä (jota vaan en viitsinyt taas kuvata) ja sitten ystäväni tulikin jo kylään. Perinteenä on ostaa sipsiä, dippiä ja rehuja ja sitten syödä itsensä ähkyyn. Muistin ottaa kuvan kun puolet oli jo syöty.

Rehut.

Tänään olen vetänyt vasta aamupalan, mutta sepä onkin tavallista runsaampi, koska menin eilen nälkäisenä kauppaan. Myöhemmin ruuaksi ehkä eiliset dipinjämät ja tulisia hot wingsejä.

Kahvia, rypäleitä ja pullaakin. En pääse yli kummisetäkupin hienoudesta. Uh.


26. tammikuuta 2015

Wok on!

Vihdoin itse valmistettua huttua jota voi jopa kerrankin sanoa ihan ruoaksi. Heitin pehmeän pippurisesti maistetut kanaviipaleet ja vihannessekoituksen pannulle. Tadah! Jopa niinkin nirso ihminen kuin minä kykenee vetämään wokkia naamariin. Olen ylpeä itsestäni. Papujen kanssa meillä kyllä on sopimus, että ei syödä toisiamme.



Jälkkäriksi sitten onkin vuorossa banaani- / mansikka- / mustikkapirtelö, jossa kieltämättä enemmän mehua kuin jäätelöä. Tää blenderi niin rokkaa mun sukkia et voisin vaikka vähän poksahtaa onnesta. Toivottavasti muistan tän laitoksen vielä kuukaudenkin päästä eikä se joudu pölyttymään kaapin perälle.

Ahlahlahlahmmm.

25. tammikuuta 2015

Joskus syön, joskus en.

Hei toverit, Rotta ilmoittautuu takaisin palvelukseen. Viikon mittainen poissaolo selittyköön pienellä kipeilyllä ja jonkin asteisella liikuntakyvyttömyydellä.

Alkuviikko käynnistyi hornettien voimin. Tiistain aikana mopo lähti käsistä ja keitin vain rupuiset nuudelit ja hotkaisin pari klementiiniä kyytipojaksi. Keskiviikkona olo alkoi olla hieman heikohko joten päädyin elelemään pääosin leivän ja parin myslinmurusen voimin.


Kourallinen mustikoita voi todistetusti muuttaa pirtsakan smoothien tuomiopäivän maksapirtelöksi.

Perjantaina olo alkoi hieman kohentua, mutta rämpiessäni jääkaapille se loisti valkoisena tyhjyyttään. Päädyin siis paistamaan pakasteessa olleita lankkuperunoita joista söin hyvällä tuurilla ehkä puolet. Voitonriemuissani kaadoin sisuksiini myös löytämäni pienen purkin ananaspaloja.

Lauantaina lähdin eeppiselle metsästysreissulle läheiseen S-marketiin ja tein ehkä elämäni tähän saakka terveellisimmät ostokset, sillä halusin päästä kokeilemaan joululahjaksi saamaani blenderiä. Pakastepizza tuli hotkaistua myös kun energia ei enää riittänyt kanawokin vääntämiseen. Kotimaiset pakastemarjat on sitten ihan helvetin kalliita jos ei omasta pakkasesta löydy...

Tänään otin itseäni kankeasta niskasta kiinni ja kävin tekemään banaani/päärynä smoothieta. Heitin mukaan myös jotain mandariini/appelsiini tuorepuristemehua, ettei mössöä tarvitsisi lusikoida naamariin. Vierastan aina asioiden sekoittelua, mutta tämä sekoitus on kaikessa "erikoisuudessaan" ainakin omaan makuun ihan uudelleen tekemisen arvoinen.


Jos kiinnostaa kokeilla niin tässä kaikki mitä kaadoin omaan blenderiini (parasta toivoen)
  • Banaani
  • Päärynä
  • Nyrkillinen mustikoita
  • Nyrkillinen mansikoita
  • Rainbow mandariini-rypäle-appelsiinimehua (niin että tökötistä tuli juoksevaa)

En ota vastuuta jos muiden makuhermoille tämä on oksennusta rohkaiseva yhdistelmä.

22. tammikuuta 2015

Hot wings

Eilen ei tullut tehtyä lämmintä ruokaa, kun ei vain tehnyt mieli mitään mitä kaapista saattoi löytyä. Tänään sitten sain ystävällismielisesti kyydin kauppaan ja ostin tulisesti maustettuja kanasia.

Nyt mieleni tekee vain appelsiineja. Ei tullut ostettua.


19. tammikuuta 2015

Terveellistä on

Tänään tuli tehtyä ruokaa vasta illalla töiden jälkeen, koska ennemmin vain ei viitsi aloittaa.


Jotenka ruuaksi siis halvennuksesta ostettu ja lähes vanhaksi mennyt, vähän vain pannulla palanut kanankappale, salaatiksi lievästi nahistunut päärynä ja juomana joulukuussa vanhaksi mennyt omenasiideri. Om nom.

Jotenkin ruokani tuppaa aina olemaan viimeisen käyttöpäivänsä ylittänyttä. Samapa tuo.

Pullonkorkin viisauksia.

18. tammikuuta 2015

Viikonlopun mählingit

Lauantain vietimme kylään piipahtaneen veljeni kanssa pakastepizzan, limun ja sipsien parissa. Ilta sujui varsin rattoisasti Netflixistä "Horsemen" leffaa katsellen ja shaibaa jauhaen.


Varsin karmeansävyistä ja rumasti rajattua kuvaa kaunistamaan valitsin Kalan maalaaman taulun, joka on kuin ilmetty kuvastus sisäisestä pikkunälästäni. Myönnän olevani perso leivonnaisille.

Sunnuntain ateria puolestaan osoittautui varsin tasapainoiseksi ja terveelliseksi, sillä en syönyt asunnollani tavanomaisia kokkailujani. Maukkaushan on itsestäänselvyys kun kokkina toimii oma äiti.

Itse savustettu kala, perunamuusi, höyrystetyt parsakaalit ja simppeli tomaatti/paprika salaatti sulivat suussa. Söin lähes oksentamispisteeseen saakka. Jälkiruuaksi nelihenkiselle seurueellemme oli kahvia sekä ostamani Gifflar -pullat, koska allekirjoittanut osaa leipoa vain ladattu ase ohimolle painettuna.


Kuvasta jäi uupumaan loistelias perunamuusi, mutta kyllähän te tiedätte miltä perunamuusi näyttää.

15. tammikuuta 2015

Home lähtee paistamalla, tulikuumalla kattilalla.

Koitin saada pannun rimmaamaan laulun mukaisesti mutta en onnistunut. Siispä käytän tämän päivän taiteellisen vapauteni siihen että kutsun paistinpannua kattilaksi.

Jos joku ei ole kuullut Apulannan Koneeseen kadonnut -biisiä tai muuten vain ei ymmärtänyt referenssiä, niin voitte etsiä kappaleen vaikka Youtubesta. (Täten vitsini on selittämisen kautta menettänyt viimeisetkin rippeet hauskuudesta. Olkaa hyvä.)


Kyllä pihvi on hyvää. Ruohosipuli-pippuri valmismaustetut possun ulkofileet ovat kova sana tällä hetkellä omassa keittiössä. Paketti harmi vain on niin iso, että syön näitä vähintään kolme päivää putkeen. Salaattina nyrkillinen babyporkkanoita jotka asettavat tuoreiden hammaspaikkojen kestävyyden koetukselle.

Toivon ettei pihvirasiassa ollut valkoinen mäiske ollut oikeasti hometta, sillä jos näin on, voi olla että seuraavien päivien ateriana on vain vettä ja mahdollisesti Jaffaa. Kerran vanhasta lihasta vatsataudin/ruokamyrkytyksen saaneena en tahtoisi kokea samaa uudelleen.

Keskiviikon ruokavalio koostui lähinnä parista leivästä, kahvista, kulhollisesta jäätelöä ja irtokarkeista. Olisin tämänkin päivittänyt valokuvalla, mutta kerkesin tuhota herkut ennen kuin muistin dokumentoida mitään.

14. tammikuuta 2015

Olisiko tämä meksikonpataa?

Olen niin laiska tekemään ruokaa että teen kerralla sitten kunnon annoksen. Tätä jännittävää patahenkistä ratkaisua syön kivasti koko viikon taas.

Näyttää vähän jo kerran syödyltä?
Ruokani loistaa aina erilaisissa ruskean sävyissä, jopa aamupissanvärinen Valion kolmen hedelmän mehu, josta saa vatsan kipeäksi. Lieköhän mennyt jo vanhaksi, en viitsi tässä vaiheessa tarkistaa.

Myös aamuni lähtevät perinteisesti liikkeelle annoksella joka koostuu tyyliin seuraavista: joskus lasi vettä, vähintään yksi kuppi kahvia ja vitamiinejä purkeista. Joskus mukana saattaa olla pullaa tai keksejä.

Tällä kertaa aika monipuolinen, yleensä vain kahvia.

13. tammikuuta 2015

Kuninkaiden aamiainen

Sinuhen vilja-aittaleipä on sitten syntisen hyvää. Maksamakkara myös, vaikka elintarvikkeen nimi kuulostaakin niin viettelevältä.

Kyytipojaksi unohduksen takia pannussa seissyttä kahvia ja ydintuhon kestävää Pirkka suklaahippukakkua, jota olen koittanut vetää naamariini viime viikon ajan ritarillisesti. Taisto on vielä kesken.

Näppäimistön olisi voinut siirtää vaikka sivuun. Too late.


Tiskaamistahan kukaan ei halua aloittaa aamulla joten tarjoiluastiana toimii tänään Rainbow'n mascarpone jäätelörasian kansi. Terkkuja äitille.

Päivän aamiainen on harvinaisen runsas ja tiedän katuvani tätä, kun aamupalan jälkeinen huono olo tulee vihdoin kylään jälleen.

12. tammikuuta 2015

Kukkakaalia pihvillä ja kissankarvoilla

Muuta salaattia muistuttavaa ei jääkaapista löytynyt.

Uudenvuoden kuppikakut

Tuskaisen rumat kuppikakkumme uudeltavuodelta. Syötävät Hello Kitty -kuvat maistuivat paperimassalta ja suorastaan sulivat suussa.

Kännykkäkameralaatu ei petä koskaan.


Vanhaksi oli mennyt kakkuosan valmistaikina sekä strösselit. Mutta ihan syötäviä olivat.