Tämä blogi on opettanut minulle, että Kalan kanssa syödään lähes samanlaiset ateriat, lähes samoina päivinä. Tuntuu vähän hölmöltä välillä päivitellä samoja safkoja eri ihmisen tekemänä.
On tullut käytyä taas vieraana toisten kodeissa syömässä heidän ruokansa, eikä siinä tohinassa koskaan muista ottaa kuvaa kun pitää jo juosta kotiin sosiaalisen kanssakäymismittarin huutaessa punaista. Päänsisäiset sireenit soi ja silleen.
Perjantaina tuli tehtyä Kalan tapaan pastaa, sillä pitihän kylään saapunut pikkuveli edes yrittää ruokkia jollain paremmalla kuin armeijan safkoilla. Huomasin epäonnistuneeni kun jopa puolen tunnin kiehuttelun jälkeen Myllyn Paras "tomaatti-chilipasta" oli edelleen osittain kuin purkkaa ja osittain täyttä puuroa. Kiitos mutta ei kiitos enää IKINÄ.
Ei maistunut edes tomaatille. Prkl.
Ystävänpäivänä haimme paikallisesta pizzeriasta lapsuudenystävän (kutsukaamme häntä salanimellä Nöyhtis) kanssa puoliksi rohmuiltavan bolognese perhepizzan. Ilta kului television ja erinäisten sananselityspelien rikastuttamana. Nöyhtiksen super energinen "25 kiloa pelkkää lihasta" omaava koiranpentu oli pizzanhakua edeltävän lenkkeilyn aikana kiskonut meistä kaikki mehut pois, joten voitte kuvitella millä vauhdilla pizza katosi kitusiimme. Täten valokuvakin unohtui. Köh.
Tänään vuorossa on jälleen wokkia, sikäli mikäli saan raahattua laiskan ruhoni keittiöön saakka.
Sitruuna-lakritsi jäätelö on pirun hyvää. Mutta en koskaan näe kenenkään muun ostavan kyseistä makuyhdistelmää. Löytyykö muita sirtuuna/laku yhdistelmän ystäviä vai olenko laji sukupuuton partaalla?