24. helmikuuta 2015

Kakkukestit

Terveellisyys loppui jo kuin seinään. Olen kyläilemässä vanhempieni nurkissa nyt kun on loma ja ajattelin iskeä sitten syömisistä isomman postauksen kerralla, jos muistan kuvata kaiken.
Vietimme siskoni tallityöntekijän synttäreitä ja tarjolla oli kakkua, kahvia ja muuta pientä. Yleensä en ole kakkujen ystävä, mutta kerrankos sitä taas...

Kuva ei ole ollenkaan edustava, mutta
 äidin tekemä kakku on aina hyvää.

20. helmikuuta 2015

Hampaattomien ruokaa.

Toveri Kasu vietti aikaa luonani muutaman päivän. Päätimme ryhtyä terveellisiksi ja teimme smoothieita kaikissa sateenkaaren väreissä. Ostimme kaikenlaisia hedelmiä ja marjoja ja niistä sitten erilaisia sekoituksia pitkin viikkoa.

Yäk miten terveellisen väristä.

Tältä se näytti ennen muussausta.

Ulkonäkö ja koostumus aika räkäisä.

Aamupala

"Puklu"

Om nom nom hyvää.

17. helmikuuta 2015

Ruuaksi

Tälläisen keitin. Ei lisättävää.

Vieraita ja vieraissa

Tämä blogi on opettanut minulle, että Kalan kanssa syödään lähes samanlaiset ateriat, lähes samoina päivinä. Tuntuu vähän hölmöltä välillä päivitellä samoja safkoja eri ihmisen tekemänä.

On tullut käytyä taas vieraana toisten kodeissa syömässä heidän ruokansa, eikä siinä tohinassa koskaan muista ottaa kuvaa kun pitää jo juosta kotiin sosiaalisen kanssakäymismittarin huutaessa punaista. Päänsisäiset sireenit soi ja silleen.

Perjantaina tuli tehtyä Kalan tapaan pastaa, sillä pitihän kylään saapunut pikkuveli edes yrittää ruokkia jollain paremmalla kuin armeijan safkoilla. Huomasin epäonnistuneeni kun jopa puolen tunnin kiehuttelun jälkeen Myllyn Paras "tomaatti-chilipasta" oli edelleen osittain kuin purkkaa ja osittain täyttä puuroa. Kiitos mutta ei kiitos enää IKINÄ.

Ei maistunut edes tomaatille. Prkl.


Maailman sympaattisin juomalasi, varsinainen löytöpöydän helmi on aikoinaan ostettu kohteesta Lasistudio Jan Torstensson

Ystävänpäivänä haimme paikallisesta pizzeriasta lapsuudenystävän (kutsukaamme häntä salanimellä Nöyhtis) kanssa puoliksi rohmuiltavan bolognese perhepizzan. Ilta kului television ja erinäisten sananselityspelien rikastuttamana. Nöyhtiksen super energinen "25 kiloa pelkkää lihasta" omaava koiranpentu oli pizzanhakua edeltävän lenkkeilyn aikana kiskonut meistä kaikki mehut pois, joten voitte kuvitella millä vauhdilla pizza katosi kitusiimme. Täten valokuvakin unohtui. Köh.

Tänään vuorossa on jälleen wokkia, sikäli mikäli saan raahattua laiskan ruhoni keittiöön saakka.

Sitruuna-lakritsi jäätelö on pirun hyvää. Mutta en koskaan näe kenenkään muun ostavan kyseistä makuyhdistelmää. Löytyykö muita sirtuuna/laku yhdistelmän ystäviä vai olenko laji sukupuuton partaalla?

10. helmikuuta 2015

Spagettia

Sillointällöin tulee tehtyä ihan ruuan näköistä ruokaa. Tosin spagettikastike on valmispussikastike johon lisätään vesi ja jauheliha (josta on ensin annettu osa kissoille). Annos on sen verran suuri että sitä syö yksi henkilö useamman päivän.

Ei salaattia tällä kertaa :D

7. helmikuuta 2015

Kypsää on

En ole kuollut nälkään vaan poissaoloni selittää motivaation puute ja erittäin tylsät, aiemmin blogissa jo mainitut ateriat. Ruokalistalla on ollut lähennä hornetteja, pirtelöitä ja pekonia. Jopa yksi juustoateria tuli nautittua kun kävin hieman ostoksilla lähikaupungissa ja nälkä yllätti kesken tuhlailun. 

Tänään olin kummityttöni syntymäpäivillä ja siellä oli tarjolla jos jonkinmoista leivonnaista, kahvia sekä KAKKUA. Kaikki ilmainen on luonnollisesti aina hyvää. Ja kakku.

Kotona jääkaapissa ammotti lähinnä tyhjyys ja tämän mainittuani äidille, mukaan tyrkättiin pihvi, porkkanaa ja perunaa. Tietysti tämänkin hyvän aterian menin polttamaan pannulla, sillä unohduin selaamaan netistä mitä oli tapahtunut kahdessa päivässä jotka olin pysynyt poissa koneelta. Minusta ei saa loistavaa kotiäitiä edes pakottamalla. Enkä kyllä haluaisikaan kotiäiteillä.




Ulkonäöstä huolimatta ateria oli varsin maistuva eikä kerinnyt kuivahtaa. En itse valmista perunaa enkä yleensä porkkanaakaan tässä muodossa, joten vaihtelu virkistää.

1. helmikuuta 2015

Uuni on ystävä

Elämä ilman liesituuletinta voi olla työlästä ja rasvaista, joten usein jää tekemättä ruokaa senkin takia ettei rasvaa ja käryä olisi kaikkialla. Tänään ei kuitenkaan enää ollut kuin erilaisia rehuja ja hilloja viinan lisäksi jääkaapissa, joten kaivelin pakastimen läpi vielä kerran ja löysin kaksi pakettia pekonia. Päätin kokeilla niiden valmistamista uunissa, sillä pitäähän joka aterialla lihaa olla.

Nyt ehkä ihan aavistuksen liian rapeiksi menivät. Seuraavalla kerralla tietää sitten paremmin.
Tästälähin valmistan aina pekonit uunissa. Käryä ja leijuvaa rasvaa ei juuri ollut, ja uunikin pysyi puhtaana kun miedolla lämmöllä kypsenteli.

Jotta en ihan heti kuolisi sydän- ja verisuonitauteihin raastoin yhden kuivan porkkanan salaatiksi ja sekoitin siihen nyljetyn klementiinin. Ala-asteen keittäjä teki tälläistä salaattia joskus ja se oli muistaakseni hyvää. Muistin oikein.

Salaatti. Klementiini toi kivasti kosteutta nahkeaan porkkanaan.

Jälkiruoaksi kahvia. Nyt on paha olla kaikesta tuosta rasvan määrästä. Hurk.